Tänä viikonloppuna ei käyty kaupassa, koska ruokavarastoja oli täydennetty keskellä viikkoa sairaalasta tullessa. Sunnuntaina oli siis edessä kaappivarastojen ja pakastimen kaivelu. Pakastimesta löytyi pala jauhelihaa, joten päätin tehdä pitkästä aikaa suomalaista perinneruokaa, lihamakaronilaatikkoa. Luin jostain että makaronilaatikko on jo yli sata vuotta vanha perinneruoka, ilman jauhelihaa kylläkin. Makaronit olivat pitkiä ja spaghettimaisia, jotka sitten katkottiin palasiksi. Karjalaisen mummuni klassikkoruoka viikonloppuna oli karjalanpaisti ja makaronilaatikko.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mieneni mukaan suomalaiset perinneruuat näyttävät usein koiranmuonalta, mutta maistuvat hyvältä. Niin on makaronilaatikonkin laita, jota kaikki popsivat hyvällä ruokahalulla. Italialaisille ruokavieraille en ole tohtinut tätä suomalaista postaherkkua tarjoilla, he kun ovat yleensä kovin tarkkoja pastan käytön oikeaoppisuudesta. Mutta oman perheen parissa makaronilaatikon suosio on taattu, parmigianolla höystettynä. Illalla ei ollut enää kova nälkä eikä ketään huvittanut laittaa ruokaa, joten söimme makaronilaatikon tähteet saman tien pois. Hyvästi riitoisa laatikkoruoka josta riitää lämmitettävää seuraavallekin päivälle!

 

Kun kerran uuni oli lämmin, toteutin toisen suomalaisen perinneherkun ja leivoin korvapuusteja. Nekin menevät kaupaksi sekä pojalle että miehelle, muutamia ehdin sentään pelastaa pakastimeenkin. Olen keksinyt että lahjaksi saamassani leipäkoneessa on kätevä vaivata ja nostattaa pieni pullataikina käsiä sotkematta. Samaisen koneen päätehtävä on meillä jokaviikkoisen pizzataikinan valmistus, kovin onnistunutta leipää en siinä ole vielä onnistunut paistamaan.

 

Viikonloppuna ehdimme myös nauttia mukavasta syyssäästä, kun kerran poika näytti tervehtyneen hyvin. Lauantaina olimme retkeilemässä Monte Amiata vuorella ensin kastanjoita keräämässä ja illalla kylän syysjuhlassa polentaa syömässä kadun varrelle katetuissa pöydissä. Ilta ei ollut kovin kylmä, muttei pöydässä silti tarjennut kovin kauaa istuskella. Kadun varsilla saattoi onneksi lämmitellä käsiä nuotioilla, joissa paahdettiin kastanjoita suurissa pyöritettävissä verkkotynnyreissä.

 

 

p.s. Pitkästä aikaa taas kuvitustakin blogiini. Kuva on kylläkin otettu lainakameralla, sillä oma kamera on yhä hankkimatta lomamatkalla hukkuneen tilalle.