Lauantaina keskiyön jälkeen oli pitkästä aikaa klassinen hetki nauttia spaghetti all’aglio, olio e peperoncino. Jostain syystä blogini nimeksikin päätyivät nuo italialaisen keittiön peruselementit, vaikkei mistään ruokablogista olekaan kyse. Äärimmäisen yksinkertainen ja ehkä juuri siksi niin maukas peruspasta, jota perinteisesti nautitaan silloin, kun tekee mieli hiukopalaa nopeasti, helposti ja vähistä aineksista, porukalla tai kahdestaan, myöhäisinä yön hetkinä, kun ei oikeastaan ole enää aika isommille kokkailuille. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lauantaina juhlistimme menneellä viikolla ollutta hääpäiväämme konsertissa tähtitaivaan alla, raunioituneessa kirkossa soi Bolero ja Carmina Burana. Tunnelma katottomassa S. Galganon entisessä luostarikirkossa oli maaginen, jyhkeät tiiliseinät, pylväät ja kaari-ikkunat valaistuna hämärässä illassa, peltojen keskellä.

Ajelimme kotiin puolen yön aikaan ja vielä siihen asti virkeänä isovanhempien luona leikkinyt poika nukahti omaan sänkyyn päästyään. Saimme nauttia yön rauhassa myöhäistä illallista kynttilän valossa, sopivan tulista, hyvällä oliiviöljyllä maustettuna, jossa pyöräytetty mauksi valkosipulia. Pastalautasellisen jälkeen vielä viipale pecorinoa ja palan painikkeeksi lasi chianti classicoa. Joskus elämässä tarvitaan makua, juuri sellaista kuin spaghetti all’aglio, olio e peperoncino!