Maaginen hetki, hiljaisuus laskeutuu Piazza del Campolle. Loppupäivän painostava helle leijailee satojen piazzalle kerääntyneiden ihmisten yllä, vain hetki sitten liput liehuivat ja rummut pärisivät, viime päivät ovat kuluneet harjoituslähdöissä, contradojen illallisilla on juhlittu jännittyneen odotuksen vallassa, kaupunki on juhla-asussaan, arki on heittänyt kuperkeikkaa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Palio on saavuttanut jännittyneen huippuhetkensä, kun historiallinen kulkue on viimein päättynyt, tornin kello lakannut soittonsa ja hevoset ratsastajineen astelevat lähtöpaikalle. Puuttuu vain viimeinen ratkaiseva elementti, lähtöjärjestyksen selviäminen.

 

Lähettäjä, mossiere, saa viimein arvonnann tulokset sisältävän kirjekuoren käteensä ja niin uskomattomalta kuin se hetki sitten tuntuikin, valtava väkijoukko hiljenee niin että pienimmänkin äänen voisi kuulla. Mossiere kuuluttaa vihdoin ensimmäiset nimet: Leocorno, Giraffa, Torre... Piazzalla kuuluu siellä täällä ryhmittäin ilon kiljahduksia tai pettyneitä huokauksia. Ensimmäiset paikat sisäkurvissa ovat tavoitelluimmat, mutta Palio on aina yllätyksiä täynnä.

Kun lähtöjärjestys on määrätty, alkaa piinaava odottelu. Hevoset astelevat hermostuneesti, ratsastajat taktikoivat ja koittavat häiritä viholliscontradaansa, viimeisenä oleva ratsastaja jää rivin taakse ja määrää lopullisen lähtöhetken. Välillä hevoset taas komennetaan kiertämään kehää ja kutsutaan uudestaan lähtöriviin, ratsastajien välillä käydään kauppaa, pyydetään yhteistyötä ja luvataan rahasummia jos voitto osuu kohdalle.

 

Päivien ja viikkojen valmistelu tiiviistyy lähtöhetkeen, joka kestää monin verroin enemmän kuin itse kisa. Yhtäkkiä hevoset sitten ryntäävät juoksuun, ihmisten päät kääntyvät samaan suuntaan ja villi kannustuskiljunta täyttää piazzan. Kaikki on ohi puolessatoista minuutissa, siinä ajassa hevoset juoksevat simpukan muotoisen piazzan kolme kertaa ympäri. Hetkessä yleinen kaaos valtaa koko piazzan. Vain yksi on voittanut ja kaikki muut ovata häviäjiä, toisia ja kolmansia palkintoja ei jaeta.

Voittajacontradalaiset ryntäävät vastaanottamaan voittoviiriään ja onnittelemaan hevosta ja ratsastajaa. Ihmisvilinässä näkee sekä ilon että pettymyksen kyyneleitä, toisiaan halailevia voittajia ja hiljakseen poistuvia häviäjiä. Juhlinta jatkuu koko illan ja yön omassa kaupunginosassa, jossa suihkulähde syöksee viiniä ja contradan tilat ovat avoinna juhlintaan.

Tällä kertaa voittaja oli Istrice, joka oli johdossa alusta asti, ja jolla ennakkosuosikkihevonen ja kokenut ratsastaja. Liian helppoa, valmiiksi pedattu voitto, sanoivat sienalaiset.  

 

Viime viikolla siis Sienassa juostiin taas Paliota, kuten joka vuonna 2. heinäkuuta ja taas uudestaan 16. elokuuta. Itse seuraan Paliota ulkopuolisena, mutta sen tunnelma vetää puoleensa ja sen intohimot ovat aina yhtä mukaansatempaavia. Palio on täynnä tapahtumia, symboleita ja merkityksiä.