Nukkuminen tuntuu olevan lapsiperheiden yksi yleisimpiä keskustelun aiheita. Siitä voisi kirjoittaa monen jutun verran. Pienestä vauvasta lähtien on ensimmäisten kysymysten joukossa ollut tuttavien kesken, "no nukkuuko se?". Olen tajunnut rauhassa nukkumisen autuuden ja ihanuuden vasta lapsen myötä, minä joka olen aina ollut sikeästi nukkumisen mestari. Yli puolitoista vuotta ei kulunut yhtäkään yötä, ettei poika olisi herännyt vähintään kerran, yleensä useammin, ja äiti tietenkin myös. Nykyään olemme päässeet aika tyydyttäväänä tilanteeseen ja poika nukkuu usein yöt läpeensä tai herää kerran, mutta nukahtaa nopeasti takaisin tutin saatuaan. (Autuas tutti, en jaksa vielä ajatella miten siitä päästäään joskus eroon!) 

Nykyään ongelmana on nukuttaminen. Ilta venyy pitkäksi, me vanhemmat olemme valmiita kaatumaan punkan pohjalle, kun pikkuveijari vielä hyppelee virkeänä ja tuo kirjaa luettavaksi. Pinnasängystä ei päässyt karkuun, matalassa lasten sängyssä nukahtamisestä on tullut entistä hankalampaa, kun sängystä pääsee itse pois. Äidin tai isän täytyy roikkua sängyn laidalla odottamassa nukahtamista. Kun äiti väsyy ja hipsii viereiseen huoneeseen lukemaan kirjaa tai tietokoneelle, poika tepastelee kohta perässä. Jos äiti menee omaan sänkyynsä, peli on menetetty ja poikaa ei saa enää omaan sänkyyn nukahtamaan. Hyvästi kahden keskiset illat miehen kanssa elokuvaa katsellen tai oma ihana rauha hetkeksi ennen unta!

Tänä iltana luulin saavani pojan aikaisin nukkumaan, kun päiväunetkin olivat jääneet väliin. Ajattelin viettäväni rauhallista yksinäistä iltaa, kun mies on ulkona kaveri-illallisella. Mutta eikös mitä, unen tulo koitteli taas äidin kärsivällisyyttä. Yöpaita laitettiin päälle, katseltiin sohvalla Paperissiman hassuja kotivideoita, äiti koitti ehdotella sänkyyn menoa. Poika vietiin sänkyyn, äiti viereiseen huoneeseen, poika kohta perässä, takaisin alakertaaan. Ajattelin että olkoon menneeksi, koitetaan väsytystä sohvalla. Jonkin ajan päästä uusi yritys ja sänkyyn, pikkuautot riviin viereen, äiti sängyn vierellä päivystämässä. Vihdoin uni tuli ja äiti pääsi viettämään omaa myöhäistä iltahetkeä tietokoneen äärelle!