Äitienpäivä tuli ja meni, aamukahvia ei tullut sänkyyn, mutta en sitä odottanutkaan. Äitienpäiväaamuna tartuin imuriin, kun roskat pomppivat silmille ja lauantaina oli muuta ohjelmaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Täällä ei näytä olevan suurempia äitienpäiväperinteitä ainakaan lähipiirissäni. Mieheni ei ymmärrä miksi hänen pitäisi onnitella minua, enhän ole hänen äitinsä. Alle 2-vuotias ei vielä merkkipäivistä perusta, mutta ehkä joku päivä askartelee tarhassa äidille kortin, joten odotellaan sitä. Väkisin ei voi juhlaa tehdä eikä onnitteluita vaatia, niiden täytyy tulla aidosti ja sydämestä.

Lounaan sain kyllä sunnuntaina valmiistä pöydästä, nonna oli valmistanut aterian kahdeksan hengen joukkiolle sekä kolmelle lapselle. Minun aloitteestani veimme sentään nonnalle ruukkuruusun tuliaisina lauantain Ikean retkeltä.

Viikonloppu kului siis mukavasti, lauantaina shoppailimme Ikeassa ja söimme lihapullia. Ikea toimii täällä kuin pienenä pyrähdyksenä kotoisaan pohjolaan, sieltä saa puolukkamehua ja näkkileipää, siideriä ja lakritsaa. Ja tietenkin mukaan tarttuu kaikkea muutakin kotiin vietävää.

Sunnuntaina oli vuorossa sukulaisia ja lisää syömistä, perinteiseen italialaiseen tyyliin. Nonnan pöydässä saimme eturuokana tagliatelle al ragù ja pääruokana arista di maiale con verdure al forno e patate arroste.