Blogini on loman jälkeenkin jäänyt vähän paitsioon, sillä työt ovat vieneet kaiken ajan ja energian. Tänään oli tärkeä eräpäivä, scadenza, deadline, eräiden projektien rahoituksen haku päättyi. On aika julmaa Provincian taholta laittaa eräpäiväksi elokuun 29. päivä, pilata kesän viimeiset viikot ja aiheuttaa stressiä ihmisten loma-aikaan. Hakemus kyllä julkaistiiin jo kesäkuussa, mutta sehän tiedetään, että kaikki tärkein työ tehdään vasta viime tipassa. Mitä olisi maailma ilman deadlineja, mitä saataisiin valmiiksi ilman määrättyä eräpäivää.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Muistan jo opiskeluaikaan kuinka eräpäivät määräsivät tahdin, kalenteriin merkityt tenttipäivät, esseiden palautukset, seminaariesitelmien viimeiset eräpäivät rytmittivät opintoja. Graduvaiheessa asetin itselleni eräpäiviä, ja varattu lentolippu Italiaan vauhditti loppukiriin ja määräsi päivän jota ei voinut enää lykätä ja gradu saatiin kansiin.

Viimeisiin päiviin kerääntyy energialataus, stressi saa työtehon kohoamaan, parhaat ideatkin tuntuvat syntyvän viime hetken euforiassa. Ainakin minä tunnun toimivan niin, mitä enemmän on tehtävää, sitä tehokkaimmin aikansa saa käytettyä ja tulosta syntyy sitä paremmin mitä lähempänä deadlinen uhkaava päivämäärä siintää.

Hikipisarat otsalla sain tälläkin kertaa kaiken valmiiksi ja tänään klo 12.40 toimitin paketin määränpäähänsä, ehdin jopa 20 minuuttia ennen kuin scadenza meni umpeen! Nyt voi taas huokaista vähäksi aikaa helpotuksesta ja nauttia viikonlopusta rauhassa. Tänä iltana ohjelmaan kuuluu takuuvarmasti pizza ja relax kotioloissa.