Keskiviikko aamun bussi täyttyy iäkkäiden rouvien puheen sorinasta. Koska on kesä ja koululaiset lomalla, rouvien pälätykseen sekoittuu teinityttöjen kikatusta ja pulinaa. Vähemmistö matkustajista on tavallisia työhön menijöitä. Aamun raikas tuulahdus vaihtuu bussissa kostean nihkeään ilmaan. On mercato-päivä, jokaviikkoinen ulkoilmasupermarketti on taas saapunut kaupunkiin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mercatolta saa melkein mitä vaan, kukkia ja taimia, kattiloita ja työkaluja, kenkiä, laukkuja, hattuja, huiveja, vaatteista puhumattakaan, hedelmiä ja vihanneksia, ruokia ja herkkuja, nauhoja, neuloja, nappeja. Jos on onnekas voi mercatolla tehdä löytöjä yhdellä eurolla, hankkia hiattomia ja t-paitoja kolmella eurolla, hellemekkoja ja housuja viidellä ja feikki-crocsit kuudella eurolla, sandaalit kympillä.    

Kun bussi kaartaa mercaton kulmalle, rouvat valuvat joukolla ulos ja bussi lähes tyhjenee. Yhden pysäkinvälin haikailen värikkäiden kesähattujen ja laukkujen perään ja vilkuilen vaatekojujen loputtomia aarreaittoja. Päätepysäkillä haukkaan taas raikasta aamuilmaa ja lähden normaalia pikakävelyäni vastapäiseen suuntaan. Oi jospa meillä oisi mercato joka päivä, tai ainakin lauantaisin!