Tänään, kuten hyvin monena muunakin päivänä, mielessäni liikkuvat olemassaolon suuret kysymykset. Lähinnä mieltäni vaivaa jatkuvasti kysymys, mitä haluan tehdä isona. En tiedä kuinka isoksi pitää tulla, että löydän tuohon kysymykseen vastauksen, luultavasti olen tuomittu kamppailemaan kysymyksen kanssa hautaan asti. Vaivanani ovat suuret haaveet ja kunnianhimo saavuttaa jotain epämääräistä, toteuttaa itseäni jotenkin, mutta en ole vielä päässyt selvyyteen mitä ja miten. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olen tehnyt erilaisia pätkä- ja projeksitöitä, joihin olen ajautunut erilaisten yhteyksien kautta, ilman että varsinaisesti olisin etsinyt töitä systemaattisesti. Olen ajautunut erilaisille vesille alkuperäisistä opinnoistani, vaikka toisaalta suomalainen humanistin tutkintoni antaa mahdollisuuden kaikkeen ja ei mihinkään. Osaan tehdä hiukan sitä sun tätä, mutten ole missään spesialisti enkä tunnista itsessäni mitään varsinaista työidentiteettiä, en ole selkeästi mitään. Valitettavasti näen työn jonakin, jonka tulisi antaa tyydytystä ja jota voisi tehdä intohimolla, sen lisäksi että sen pitäisi taata mukava toimeentulo. Kaiken kukkuraksi haluaisin olla oma pomoni ja pystyä itsenäisesti päättämään ja hallitsemaan työtäni, mutta käytännössä olen kohtalaisen mukavuudenhaluinen ja saamaton haaveilija. Insomma, ratkaisematon ja mahdoton yhtälö.

En tiedä tuleeko jonain päivänä eteen hetki, jolloin saan jonkin valaistuksen ja asiat muuttuvat kuin taikaiskusta. Tai onko olemassa käännekohta, josta voi todeta että siitä muutos alkoi. Luultavammin muutos tapahtuu pikkuhiljaa monen asian summana, mutta jotenkin sitä olisi varmaan edesautettava, joku askel olisi otettava. Toistaiseksi tyydyn menemään eteenpäin päivä kerrallaan, syöksyen silloin tällöin enemmän tai vähämmän syviin eksistentiaalisen kriisen syövereihin ja nousten taas pinnalle reaaliaikaan, jossa odottaa vaativa lapsi, koti, asuntolaina ja vuorokaudessa on vain 24 tuntia...